Illan mietteitä huomisesta

Mun pitäis mennä huomenna leffaan mun yhen hyvän ystävän kanssa. Jännittää vähän, että mitä jos paniikki iskee siellä tai bussissa matkalla sinne? Mut päätin, että tätä en voi missata oon perunut jo liian monta juttuu tän takii, istunut ihan liian monta päivää himassa seinii tuojotellen, Pakko uskaltaa tehä tää. Onneks se mun frendi tietää näistä mun oireista niin sitten jos se vaikka helpoittas. 

Tänään oon jopa tehnyt jotain muutakin kuin maannut sängyssä, kuten edelliset päivät. Oon tehnyt mun leikekirjaa ja siivonnut. Jotain mistä sais ajatuksii kasaan. Tämmöstä henkistä valmistautumista huomisen suurta koitosta varten.

Tuskin vaan saan nukuttuu viel muutamaan tuntiin. Mul on unirytmi aika syvältä jostain. Inhoon sitä, kun toinen nukkuu sun vieressäs tyytyväisenä, mut ite ei millään saa unenpäästä kiinni. Sitä vaan alkaa kelaileen kaikenlaisii asioita päänsä sisällä ja lopulta ahdistus on ihan hirvittävä. Haluis herättää toisen ja pyytää halaamaan, mutta en vois olla niin itsekäs että itseni takii pilaisin myös toisen yöunet.

Tosin tuntuu muutenkin, että oon vieraantunut mun poikaystävästä ihan hirveesti viimesimmän kuukauden aikana. En oikeen osaa puhuu sille enää mistään. Muutenkaan ei puhuta kovin paljoo. Lähinnä ollaan vaan molemmat koneella tai katotaan telkkarii. Siinä sitä meidän yhteiseloo. Ois kiva tehä joskus jotain muutakin yhdessä. Haluun sen alun hehkun takasin! 

Tää pitäis mennä katsomaan.